Utö, Saaristomeri / Archipelago Sea
59°46.9′N 21°22.3′E
Rakennettu / build: 1753, 1814
Valon korkeus / light height: 39,6 m
Valon kanto / light distance: 49 km (26,5 mpk)
Kunta / commune: Utö
Utön kalliosaari tunnetaan merimerkeistään jo keskiajalta periytyvistä purjehdusselostuksista. 1200-luvulla tiedetään saarella olleen kivistä ladottu kauas merelle näkyvä rakennelma ja 1500-luvulla masto, jonka huipussa oli tynnyri. Ensimmäinen asutus saarelle saatiin 1540-luvulla, kun Ruotsin kruunu määräsi kaksi jurmolaista kalastajaa muuttamaan saarelle, toimimaan tarvittaessa luotseina sekä polttamaan tulia laivojen opastamiseksi. Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin Utön saarelle vuonna 1753. Arkkitehti Hårlemanin Ruotsin amiraliteettikollegiolle valmistamat piirustukset esittivät siroa sylinterimäistä harmaakivitornia. Majakan rakentaneet turkulaiset urakoitsijat toteuttivat suunnitelmat kuitenkin osaksi tavallisesta maakivestä ja huomattavasti arkisemmin. Valmistunut torni oli 31 metriä korkea ja siinä poltettiin kuutta rasvalamppua. Majakan valolaite käsitti kuusi rasvalamppua ja neljä kuparipeiliä, joilla valo heijastettiin merelle. Lampuissa poltettiin hamppuöljyä silloin, kun kruunun varastoista sitä heltisi. Muulloin poltettiin itsepyydystettyjen hylkeiden traania ja kalaöljyä. Ruotsin esimerkin mukaan majakkaan rakennettiin ulkoinen valo- ja savulaite: raudoitetun puomin nokassa roikkuva kori, jossa poltettiin kivihiiltä. Vuonna 1814 rakennettiin uusi majakka Suomen sodassa räjäytetyn vanhan tilalle. Tämä nelikulmaiseksi muurattu kivirakennus on majakan runkona vielä nykyäänkin. Valolähteenä oli suuren heijastuspeilin polttopisteeseen asetetut 10 talikynttilää, joita pyöritettiin käsivoimin. Tehottomaksi havaittu valolaite korvattiin kuitenkin vuonna 1818 kellolaitteen avulla pyörivällä öljylampulla ja lopulta 1826 se muutettiin kiinteävaloiseksi. Painavaa lähes kolmimetristä heijastinta liikutettiin pystyakselinsa varassa ympäri kerran tunnissa. Valokeila pysäytettiin viideksi minuutiksi kerrallaan tärkeimpiin ilmansuuntiin merenkulkijoita opastamaan. Tämä koettiin kuitenkin liian harvoin tapahtuvaksi sillä laivat ehtivät purjehtia useita meripeninkulmia täysin pimeässä ennen kuin majakka taas näyttäytyi seuraavan kerran. Myös valon teho koettiin riittämättömäksi. 1800-luvun alkupuolella majakanvartijoiden määrä nousi kahdesta neljään. He asuivat vuonna 1753 rakennetussa, nykypäivänäkin pystyssä olevassa "stenshusetissa", joka käsitti kolme huonetta ja pakarituvan. 1800-luvulla myös koko saaren väkiluku nousi lähelle sataa. Isoksi paisunut syrjäinen yhteisö vaati vähitellen hengellistäkin ravintoa. 1800-luvulla saarelle saatiin sekä koulu että kirkko. Jo 1800-luvun alussa sisustivat saarelaiset majakan kolmannen kerroksen kirkoksi, jossa saaren vanhimmat miehet, joskus jopa Korppoon pappi, pitivät joka pyhäistä jumalanpalvelusta. Kirkossa oli saarnastuoli, alttari, lukkarinpenkki ja -numerot, kirkon penkit sekä alttaritaulu. Koulutoimintakin aloitettiin jo 1840-luvulla, kun ylimajakanvartija aloitti majakka- ja luotsiväen kirjoitus- ja laskutaidon harjoittamisen. Kansakoulu perustettiin vuonna 1884. Vuonna 1865 majakka sai punavalkoisen pystyraidoituksensa ja vuonna 1869 sen lyhtyosa muutettiin nykyistä vastaavaksi. Vuonna 1935 Utöstä tuli Suomen ensimmäinen radiomajakka. Tornin tyveen rakennettiin kivinen voima-asema, josta lopulta koko saari sai sähkönsä. Majakan kiinteä valo todettiin vähitellen hankalaksi sen sekoittuessa saaren muihin valoihin ja niinpä valo muutettiin nykyiseksi vilkkuvaloksi.
Utön majakka Via veneily.fi ja lisätietoja Wikissä.
Rankku
1 vuosi sitten